Jännittäviä hetkiä Sahanlahden pakopelihuoneessa

Julkaistu 13.7.2018 - Pia Behm

Seisomme jännittyneinä Sahalanlahden museon tiloissa ja kuuntelemme tarkalla korvalla opastusta tulevaa seikkailua varten. Yhtäkkiä puhelin soi. Tuijotan puhelinta ihmeissäni, mutta pakkohan siihen on vastata kun kerran pyydetään. Puhelimessa on Elsa Heporauta, joka kertoo innoissaan tulevista matkoistaan ja pyytää hakemaan arvokkaan korunsa talteen, kun ei itse ennätä. Eihän tässä auta muu kuin suostua. Meinaan sulkea puhelimen, kun kuulen linjoilta epämääräistä rätinää. Sahanlahden katala sentraalisantra on kuunnellut puheluamme ja ilmoittaa nyt petkuttaja Ruokolaiselle mistä koru löytyy. Ruokolainen aikoo saapua ryöstämään korun tunnin päästä eli sen verran meillä on aikaa löytää Elsan mittaamattoman arvokas koru ja pelastaa se petkuttaja Ruokolaisen käsistä. On siis aika ryhtyä hommiin.

Lähdemme etsimään Elsan korua museon takahuoneeseen. Sahanvahtina toimiva Jussi kuulee ääniä huoneesta ja luulee, että Ruokolainen on saapunut ryöstöretkelle. Niinpä hän lukitsee oven, ja jäämme huoneeseen etsimään korua ja selvittämään kuinka pääsemme takaisin ihmisten ilmoille.

Peli alkaa

Meistä kukaan ei ole aikaisemmin pelannut pakohuonepeliä, joten olemme enemmän tai vähemmän pihalla siitä, miten peli kannattaisi aloittaa. Alan kaivella päättömästi purkkeja ja purnukoita, ja aina välillä löydän jotain mielenkiintoista, mutta en vaan saa heti kiinni mihin mikäkin yksityiskohta liittyy.

Ensimmäinen puoli tuntia menee kuin siivillä. Erilaista tavaraa ja vinkkejä kertyy pöydille. Huomaamme kuitenkin, että nyt ollaan siinä tilanteessa, että peli jää junnaamaan paikoilleen. Päätämme pyytää pelin valvojalta vinkkejä, sillä ilman niitä ei vaan päästä eteenpäin. Meille on jo ennen peliä tähdennetty, että on ihan ok pyytää vinkkejä jos peli ei etene. Ei ole mitään järkeä jäädä liian kauaksi aikaa pähkäilemään yhtä kohtaa, aikaa kun on vain se tunti.

Vinkkien avulla pääsemmekin aimo harppauksen eteenpäin. Pelin logiikka alkaa selvitä, ja nyt pitää vain löytää kaikki tarvittavat esineet. Ihan kaikkea emme löydä, mutta onnistumme ratkaisemaan kokeilemalla yhden ratkaisevan tehtävän. Kello raksuttaa vääjäämättä eteenpäin, ja alkaa armoton taisto aikaa vastaan. Onhan selvää, että haluamme selvitä huoneesta alle tuon 60 minuutin.

Viimeisessä tehtävässä lyömme kaikki harmaat aivosolumme yhteen ja yhtäkkiä Elsan koru on kädessäni. Avaan onnellisena pakopelihuoneen viimeisen lukon. Kello näyttää, että aikaa on jäljellä 2.13. Hieno tunne!

Tämä oli tosiaankin ensimmäinen kerta kun pelasin pakohuonepeliä. Alussa jännitti kovin, että osaanko ratkaista yhtään tehtävää. Onneksi osasin, muuten itsetunto olisi voinut kokea kovan kolahduksen 🙂  Parasta pelissä on kuitenkin se, että ongelmia ratkotaan porukalla. Yksi oivaltaa yhden vihjeen ja toinen toisen. Siitä syntyy voittava yhdistelmä. Meillä oli todella hauskaa pelin tiimellyksessä, vaikka välillä tulikin toivottomuuden hetkiä, kaikki vihjeet eivät nimittäin ole sieltä helpoimmasta päästä.

Tämä on todella hauskaa puuhaa kaveriporukoille, työporukoille ja perheille. Sahanlahden pakopelihuone ei ole liian jännittävä, joten sinne voi hyvin ottaa mukaan myös lapsia. Minimipelaajamäärä on 3 henkilöä ja maksimi 8. Lue lisää Sahanlahden sivuilta.

Ja paljon muuta

Puumalassa sijaitseva Sahanlahti tarjoaa toki paljon muutakin kuin pakopelihuoneen. Mekin menimme pelin jälkeen lounaalle ravintola Koskivahtiin. Kovasti oltiin haaveiltu Sahanlahden kuuluisista burgereista, mutta valitettavasti rantaravintola aukeaa vasta kahdelta, ja meidän piti siinä vaiheessa olla jo menossa muualla. Tosin herkullinen lounas kyllä korvasi puuttuvan burgerin.

Viime kesänä vuokrattiin Sahanlahdesta polkupyörät ja käytiin ajelemassa 60 kilometrin Saariston pyöräilyreitti. Mahdottoman mukavaa puuhaa sekin. Päivän pyöräilyn jälkeen oli kiva rentoutua Sahanlahden saunassa.