Alkukesän kutkutusta Kesämaan kupeessa

Julkaistu 29.5.2017 - sini

Asuminen vilkkaan matkailualueen kupeessa on mukavaa. Olenkohan tullut edes maininneeksi, että asumme mm. aivan vesi- ja puuhapuisto Kesämaan lähellä?  Osaavat nämä nykylapset muuten kyllä olla vaativia, kun siitä huolimatta omalla pihalla pitää olla trampoliinit ja muut härpäkkeet. 😀 Eilen lasten ukko valmisteli leikkimökin perustuksia omenapuiden katveeseen takapihalle, ja toinen ukki asensi keinun jo aiemmin.  No onhan se vain hienoa, kun suvuista löytyy näitä nikkareita. Juuri nyt elämä maistuu mukavalta, kun puut vihertävät, linnut laulavat ja oman pihan nurmikolla voi kävellä paljasjaloin. Täällä Tuunaansaaressa on muutenkin mukava näin kesän korvalla seurata kesäkauden valmisteluja. Kesämaa, mökkikylät ja muut kohteet valmistautuvat ottamaan kesälomalaiset vastaan.

Kesämaa on meille aika nostalginen paikka. Siellä vietetyt päivät olivat lapsuuteni kesien parhaita. Nostalgiaa koimme myös, kun piipahdimme tyttären kanssa polkupyöräillen kirjastoautolla Kesämaantiellä. Tänäkin kesänä tyttöni voi muuten elvistellä: ”Meidän äiti on Kesämaassa töissä”. Lapsi yrittää kenties kertoa, kuinka ”cool” juttu se on, ja kuinka äiti saa pitää töissäkin hauskaa.  Ainakin kollegani tietävät, ettei tämä ole ihan koko totuus. Hetken jo luulin lopettavani sesonkityöt kokonaan, mutta näköjään kaikki tiet vievät Kesämaahan. 🙂 Ja ovathan nämä kiireistä kesää valmistelevat, kutkuttavat hetket aivan erityisiä:  ne enteilevät ”kesäflowta”, johon kuuluu koko Punkaharjun alueen virkistyminen, unohtumattomat kohtaamiset ja uudet ystävät.

Tehtiin muuten samaisen 3- vuotiaan elvistelijän kanssa toukokuun aikana pari tyttöjenreissua: äitienpäivänä oltiin neljän polven voimin koolla mummoni kotona Jyväskylässä, ja myöhemmin piipahdettiin työasioiden yhteydessä junalla Helsingissä. Minusta on tärkeää näyttää lapselle pienestä pitäen elämää myös kotiympyröiden ulkopuolella. Ja olihan se tytölle tärkeää olla äitin kanssa kahdestaan, ilman pikkuveljen jakamaa huomiota.  Maalaistytölle kaupunkielämä tuntui vain kovin väsyttävältä. Paluumatka Helsingistä meni nimittäin täydessä unessa. Ja onhan se myönnettävä itsekin, miten helppoa oli sitten kotona avata taas ovi takapihalle ja päästää lapsi turvallisesti leikkeihinsä.

Yksi alkukesän herkullisimpia hetkiä täällä on Taidekartano Johanna Oraksen avajaiset. Tänä vuonna avajaisia vietettiin helatorstaina, ja paikalle oli saapunut satoja kutsuvieraita. Avajaispuheet olivat nokkelia ja hauskoja, ja musiikkiesitykset elämyksellisiä. Ja se Johannan taide, sitä ymmärtää tämmöinen maallikkokin. 😉 Ei kesää, jolloin en jotakin hankintaa Taidekartanolla tekisi, sillä grafiikkaa ja matkamuistoja saa huokeammallakin hinnalla. Tänä vuonna näyttelyn teemana on ”Sivellin, joka soi Suomelle”, viitaten tietenkin Suomen juhlavuoteen. Taidekartanon avajaiset huipentuivat musiikin siivittämään illalliseen Saimi Hoyerin luotsaamassa Hotelli Punkaharjussa, johon me emme mattimyöhäisinä saaneet enää pöytävarausta. Kertonee jotakin illan suosiosta. 🙂 Jälkikäteen kuulin, että ruoka oli ollut nautinnollista. Sinne on siis päästävä myöhemmin tänä kesänä.

Kesäkuussa harjualueen ympärillä on luvassa monta mukavaa lapsiperheillekin sopivaa tapahtumaa, kuten 10.6. Wanhojen Autojen Puruveden ympäriajo ja 17.6. Harjun Portin Käkipäivät, johon kuuluu mm. perinteinen katusählyturnaus ja retkisoutu. Koko perheen voimin aiomme käydä ainakin 16.-18.6. Luston Metku- Metsäkulttuuripäivillä, jossa voi mm. nähdä perinteisen tukkilaisnäytöksen ja muita työnäytöksiä, sekä herkutella lauttakahvilassa. Lapsille on luvassa omat lasten metkut ja Metsätorilla voi hankkia kotiinviemisiä. Ja kukapa punkaharjulainen ei odottaisi innolla juhannusta, sillä tullaanhan tänne kauempaakin viettämään keskikesän juhlaa. Omasta mielestäni parhaat juhannusbileet ovat tietenkin Punkaharju Resortin ravintola Paviljongilla, jonka upeiden maisemien äärelle kerääntyvät niin paikalliset kuin matkailijatkin viettämään yhdessä suvijuhlaa.

Ei liene jäänyt epäselväksi, että tämä alkukesän aika on täällä Punkaharjulla aivan kutkuttavan erityinen. Kanssaeläjien suupielet nousevat ylöspäin ja ilmassa on toiveikkuutta ja iloa, aivan kuin lasten kasvoilla, kun Kesämaa aukeaa!

Minäpä kerron sitten seuraavalla kerralla, että mitenkä ne metkuilut niin Lustossa kuin juhannuksena menivät. 😉

Mukavaa alkukesää!

Sini