Mehua pulloon ja menoksi.
Julkaistu - Pia BehmHieno Päivä.
Joskus kiroan ominaisuuttani, herään lähes joka aamu auringon nousuun. Silloinkin auringon nousun aikaan, kun on pilvistä. Tämä aamu oli kuitenkin positiivinen yllätys, pikkupakkanen, aurinkoa ja vielä lunta maassa. Nousin ylös ja selailin hetken tietokoneelta lähialueen soiden karttoja, sillä niillä vielä lunta riittää. Ojittamaton, pikku lampien ja harjujen ympäröimä Kaijansuo vaikutti lupaavalta.
Tein pikaisesti eväsleivät ja mehua pulloon, pullo reppuun ja varastosta kaivelin jo kesäsäilöön sijoitetut lumikengät sauvoineen. Ajelin sitten itäpuolelle kaupunkia ja Varpalan suuntaan, sieltä käännyin Makkolan tielle ja löysin sopivan parkkipaikan Vehkalammen ja suuren Herajärven väliseltä kannakselta.
Heitin repun selkään ja aloitin pikku retkeni Vehkalammen jäältä.
Tiivistä pakkaslunta löytyi vielä jäältä ihan metsän rajasta, metsästä ja suolta. Suolta enemmän, sillä puusto varmaan varjostaa sen verran ettei lumi sula. En oikein muuta selitystä keksi, koska jäällä sitä ei ole, eikä myöskään harjulla.
Suolla olikin sitten rauhallista ja uskomattoman lämmintä, ainoat havaitsemani eläimet olivat ylitse lentävä joutsen pari. Otin kuvankin, mutten viitsi laittaa sitä tähän sillä kännykkäkameran tarkkuus ei tuolle matkalle riitä. Kävelin suon ympäri ja pysähdyin harjulle ottamaan hetkeksi aurinkoa, kuuntelemaan luonnon ääniä ja syömään eväitä.
Mietin siinä hetken rauhoituttuani, että miksi minä hätäilen niin paljon. Lähdönkin olisi voinut tehdä samanlaisella tyyneydellä tai rauhalla mitä nautin eväitäni. Mutta siinä minulla on varmaan opettelemista. Oppia Rauhoittumaan. Oppia luottamaan että asiat eivät karkaa. 😉
Paluumatkalla otin lumikengät pois jaloista ja kävelin vielä lumista polkua myöten. Tuumailin samalla että tällaisella hangenkelillä ne pitävät niin paljon ääntä, että jos siellä joku eläin on lähistöllä, niin viimeistään tuon metelin vuoksi pysyvät piilossa. Odotan itseasiassa jo pidemmälle menevää kevättä, kuivia polkuja ja kuivuvaa metsää. On mukava taas pakata tavarat rinkkaan ja mennä vaikka metsään yöksi.
Sadas postaus
Tämä on Parasta Savonlinnassa -blogin sadas postaus. Blogi on nähnyt päivänvalon melko tarkkaan kolme kuukautta sitten eli tarinaa on syntynyt aika hyvällä tahdilla….
Johanna Oraksen timanttinen kesä
Yksi Savonlinnan alkukesän kohokohdista on Taidekartano Johanna Oraksen lämminhenkiset avajaiset. Jotenkin vaan tuntuu, että näistä avajaisista alkaa Savonlinnan seudun kesä. Tämän kesän avajaisia…
Herkuttele paikallisella kalalla
Järvien ympäröimän Savonlinnan suosituin raaka-aine lienee muikku. Paistettua muikkua löytyy ainakin kesäaikana lähes jokaisesta ravintolasta. Oma vieno haaveni on, että muikkua opittaisi käyttämään…
Mikset vuokraisi koko laivaa?
Ei liene juurikaan parempaa tapaa viettää kokousta tai kesäjuhlaa Saimaalla kuin vuokrata laiva ja lähteä risteilemään ympäri kaunista Savonlinnan saaristoa. Porukka pysyy mukavasti…
Äänimaljahierontaa Ruususessa
Tänään pääsin kokeilemaan jotain itselleni ihan uutta juttua, nimittäin äänimaljahierontaa kauneuskeskus Ruususessa. Koska en ollut kuullut hoidosta koskaan aikaisemmin, ei minulla ollut sen…
Mahtavaa suppailla keskellä Savonlinnaa
Mahtavaa on lähteä suppailemaan keskellä Savonlinnaa. Omaa SUP-lautaa ei tarvita, sillä Saimaan Vuokravenho vuokraa Spa Hotel Casinon rannan vuokrauspisteestä SUP-laudan ja kaikki tarvittavat…