Uusi vuosi, samat tuulet!

Julkaistu 7.1.2018 - sini

Uusi vuosi on täällä. Se on muuten usein lauantai-ilta tai sunnuntaiaamu, kun tekstiä alkaa syntymään päässäni. Näin lähes poikkeuksetta. Silloin lienee alitajunta on luovimmillaan työstämään kulunutta viikkoa, kuukautta, tai jopa vuotta. Tässä tammikuun alkutaipaleelella sitä tulee väistämättä muistelleeksi mennyttä vuotta ja vähän suunniteltua myös tulevaa. Toisaalta, en ole koskaan osannut ajatella elämääni vuosina, kulkuna tammikuusta joulukuuhun. Mitään mullistavaa ahaa -elämystä en ole koskaan vuoden alkajaisiksi saanut, enkä liiemmin ole tehnyt koskaan lupauksia uudelle vuodelle. En koe tämänkään vuoden alussa tarvetta tehdä mitään paremmin, tehokkaammin tai toisella tavalla. Tai jos joku lupaus pitäisi keksimällä keksiä, se liittyisi varmasti olemiseen. Muista myös vaan olla.

Tiedättekin jo, että olen parantumaton projekti-ihminen ja rakastan uusien asioiden suunnittelua, kehittämistä ja työstämistä. Tämä piirre seuraa minua niin yksityiselämässä kuin työelämässä. Ja olen kauhukseni mutta toisaalta myös ilokseni periyttänyt sen tyttärelleni. Hän sommittelee jatkuvasti jotakin,  ja kysyy aamulla ensimmäisenä ”mitä tänään tehtäisiin”? Hänellä on valtava elämän- ja tiedonjano ja toteuttamisen tarve. Ei pääse oinaat karvoistaan. Vapaapäivät ilman ohjelmaa ovat meidän koko perheelle tuskien taival. Päiväkoti- ja työarki, jossa on kaikille tasaisesti ohjelmaa ja mielekästä tekemistä, sujuu paljon mukavammin. Muistan jo nuorempana ajatelleeni, että voisin tehdä kaikki sunnuntait töitä, koska sunnuntai on ihan turha päivä. Samoin nykyään niin tärkeä nukkuminen oli mielestäni aiemmin täysin yliarvostettua.

No aika aikaansa kutakin, ja täytyy myöntää, että pikkuhiljaa alkavat minunkin paristot kaipaamaan latausta. Samaa olen huomannut vieruskaverilla. Ei olla enää ihan nuorikoita. Nykyään huomaan kaipaavani päiviini pienen tauon, vaikka kahvikupillisen rauhassa ennen töihin lähtöä, lempioluen kera hyvän rikossarjan tai hetken hyvän kirjan parissa. Uppoutuminen toiseen maailmaan tekee hyvää. Ja vinkkinä muuten, Waahto Breweryn oluet sopivat hyvin meille nirsoimmillekin oluen ystäville! 😉  Mutta siis siinä missä aiemmin lähdin mieluiten yksikseni shoppailemaan, saatan nykyään löytää itseni joogasta, kuten tänäkin aamuna. On muuten mukavaa, että täällä Savonlinnassakin on edullinen EasyFit -sali, jonka tarjonta ryhmäliikunnassa on monipuolista, ja kuntosalilla on hyvät laitteet niin aerobiseen treenaamiseen kuin lihaskuntoharjoitteluun. Ja se jooga! Tuleepahan vähän avattua lukkoja.

Toinen muutos minkä olen huomannut itsessäni, on järjettömän impulsiivisuuden vaihtuminen pieneen harkintaan. Edelleenkin menen pääasiassa intuitio edellä, mutta isoja päätöksiä tulee pohdittu monelta kannalta. Olen oppinut itseni ajattelun lisäksi nostamaan myös toisia ihmisiä etusijalle. Haluan tarjota nämä nykyiset puitteet itselleni, mutta ennen kaikkea lapsillemme. Asuin itse lapsuuteni melko kaukana molemmista mummoloista, sillä vanhempani olivat muuttaneet Punkaharjulle työn perässä. Suvut olivat siis kaukana, enkä ole koskaan päässyt solmimaan vahvaa sidettä sukulaisiini. Vaikka mummolareissuista tulikin sitten spesiaaleja monine ohjelmineen, on hienoa tarjota lapsilleni nyt päinvastaista, pieniä arjen iloja: molempiin mummoloihin voidaan poiketa vaikka työpäivän päätteeksi. Myös eläimet ovat lasten elämässä keskeisessä roolissa, läheisten ihmisten lisäksi.

Tämä lähellä asumisen helppous konkretisoituu juhlapyhinä, joita haluaa viettää perheen kesken. Otetaanpa nyt esimeriksi vaikka joulu. Aattona piipahdimme ilman sen suurempaa vaivaa, pakkaamista tai tolkutonta automatkaa molempien mummoloiden valmiissa joulupöydässä. Ei tarvitse riidellä siitä, missä tänä jouluna ollaan, eikä loistaa poissaolollaan kummankaan perheen luota. Ei se nyt sentään taktikoitua ole ollut, että perheemme asuvat lähekkäin, mutta lucky me, sillä pirun paljon helpompaa tämä näin on, ainakin mikäli nyt perheellisten ystävieni tarinoihin on uskominen! Joulu meni siis suht rattoisasti ja stressittömästi. Ainut mikä jäi kaihertamaan oli se, etten tajunnut lähteä Tapanin aamun joulukirkkoon, maailman suurimpaan puukirkkoon Kerimäelle. Näin upeita kuvia ja kuulin upeasta tunnelmasta ystäviltäni. Tänä vuonna sitten.

No ei se Tapani kuitenkaan ihan pipariksi mennyt, sillä kaappasimme joulun mummolareissulta yhden sukulaisen mukaamme lapsia viihdyttämään, ja pääsimme tämän talven ensimmäiselle hiihtolenkille Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuistoon. Meno oli välillä melko mäkistä, joten harmitti etten ollut käynyt yhtään harjoituslenkkiä kotiladulla, tai siis sillä, mikä kulkee aivan talomme vieressä. Se koulun hiihtokisoista tuttu veren maku suussa selvisin kuitenkin koko lenkin, vaikka ei se se oikeasti mikään vaikea maasto tai pitkä lenkki edes ollut: 7 km mukavissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Iltamyöhällä karattiin vielä harjualueen valaistulle kävelyreitille koirien kanssa. Milloinhan päästään muuten retkiluistelemaan? Perinteinen Linnansaaren reissu odottaa, ja myös kivenheiton päässä voi nauttia retkistä Harjun Portin ylläpitämällä radalla.

Kyllähän sen voi jo aistia, että kevättä kohti mennään. Loka- ja marraskuu ovat takapäin, ja edessä ovat valoisammat ajat. Hävettää kyllä myöntää, että vuosi ehti vaihtua, emmekä ole vieläkään käyneet siellä Järvikylpylässä. Onneksi Joulupukki oli nähnyt tilanteen ennakkoon, ja toi meille lahjakortin Järvisydämeen. Nyt me vaan siis raivaamme kalenteristamme jonkun viikonlopun tai edes yhden illan. Miten se onkin vaikeampaa löytää aikaa asioille lähellä kuin kauempana, vaikka ne lähellä olevat asiat olisivat ainutlaatuisia maailmassa? Ihminen osaa sitten olla sokea. Mutta ei onneksi kuuro, sillä pukki toi myöskin liput Puruvesi Poppiin, joten voimme kuulostella jo hieman kesänkin sointuja. Näinköhän tuleva kesä olisi hieman edellistä lämpimämpi ja vähemmän sateinen? Vaikka kelvattavahan se on, mitä annetaan.

Sitä tulee muuten toivoteltua ihmisille parempaa uutta vuotta. Niinkun tässä nyt kaikki olisivat aina automaattisesta jotakin parempaa vailla. Eräs viisas mies, jota myös lasteni ukiksi kutsutaan, vastasi toivotukseeni: ”Jos tulee samanlainen vuosi kuin edellinen, niin se riittää. Ei tarvitse olla yhtään parempi.” <3

Hyvää tätä vuotta! 🙂

Sini