Lapsiperheen talvisia touhuja

Julkaistu 15.1.2017 - sini

Valoisaa tätä vuotta ja tervetuloa seuraamaan lapsiperheen talvisia touhuja!

Olen aina rakastanut kaikkia neljää vuodenaikaa Suomessa, sillä niissä jokaisessa on omat parhaat puolensa. Täytyy kyllä myöntää, että ajat ovat muuttuneet niin, ettei ihan aina voi luottaa kesä- eikä talvikeleihin. Onneksi tämä vuosi on jo nyt tarjonnut meille mahdollisuuden nauttia vähän talvisista touhuista lasten ja koirien kanssa, eikä kekseliäs jää neuvottamaksi huonommillakaan säillä.

Helpoin tapa viettää aikaa ulkona lasten kanssa on avata takaovi ja kirmata omalle tilavalle takapihalle. Talvella pihassa lasketaan mäkeä, tehdään lumitöitä ja lumienkeleitä ja tietenkin juostaan kilpaa koirien kanssa. Omakotitaloasuminen on jättänyt jälkensä, sillä sanoin jo pienenä isälleni, että minä en sitten mihinkään kerrostaloon muuta. No, olen tehnyt sen useammankin kerran, mutta toivottavasti seuraavaksi vasta eläkepäivinä, ja silloinkin korkeintaan Olavinlinna -näköalalla. 😉

Vaan eipä ole vaikeaa nautiskella talven touhuista oman pihan ulkopuolellakaan. Kun mummot ja ukit tulevat kylään, karkaamme Samin kanssa Harjun Portin retkiluistelubaanalle. Sattuipa niin mukavasti viimeksi, että törmäsimme ystäväpariskuntaan lippuja ostaessamme. Mikäpä sen mukavampaa, kuin luistella porukalla. Akseli -vauva veteli edelleen päiväunta ja kahvit oli keitettynä, kun palasimme kotiin. Erään illan hämyssä nappasin taas luistelusukset kainalooni ja talsin pihan vierestä kulkevalle valaistulle ladulle iltalenkille ennen saunaa. Se oli minun hetkeni, jossa hartiajumit saivat kyytiä ja pääkoppa tuulettui. Pidempää lenkkiä kaipaava tutustuu tarkemmin Harjureitit -sivustoon.

Joulupukki toi myös Auralle sukset ja luistimet, joten olemme päässeet jo opetushommiin. Pippurinen tyttömme ei oikein tykännyt, kun hiihto ei heti sujunut mestarin lailla. 😉 Ennen luisteluharjoittelua varoittelinkin jo, että harjoittelu ottaa aikansa. Luistelu sujuikin paljon paremmin, eikä tyttö meinannut lähteä jäältä pois. Tavallaan aika huippua, että lapset saavat harjoitella samalla kentällä, missä äiti aikanaan. Mummo ja ukki kannustivat tietenkin Auraa kentän laidalla. Omat isovanhempani ovat aina asuneet kaukana, joten on todella ihana seurata, kuinka onnelliseksi viikottaiset tapaamiset tekevät toinen toisensa: isovanhemmat ja lapsenlapset.

Aina eivät kelit suosi ja talviset touhut jäävät joinakin viikkoina vähemmälle. Silloin esikoisemme purkaa energiaa Pikkuässän sisäleikkipuistossa, kyläilemme ystävien luona, käymme pizzalla tai burgerilla ja teemme kaupungilla heräteostoksia. Tänä talvena aiomme ehtiä taas ainakin Tanhuvaara Sport Spahan, jossa on ihanan lämmin sisäilma ja puuhaa myös perheen pienimmille. Tyttö toivoi myös käyntiä kirjastoon, joten lienee sekin maailma taas avattava sekä itselle että lapsille.

Kaiken touhun keskellä on kuitenkin tärkeää viihtyä myös kotona. Itseasiassa, joskus minusta kotona on niin mukavaa, etten haluaisi lähteä minnekään. Ikkunasta näkyy Puruvedelle ja pakollisissa kotitöissä on yhdestä kuuteen apulaista. 😉 Töistä puheen ollen: tajusin tänään, että äitiyslomani alkaa olla jo puolivälissä. Touhujen lomassa olenkin alkanut hiljalleen mietiskellä myös tulevaisuutta. Joskus pelkään, että joudumme muuttamaan työn perässä pois. Haluan kuitenkin uskoa, että Savonlinna tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia jatkossakin.

Pysyttelehän matkassamme edelleen. Seuraavassa postauksessa kerron muun muassa siitä, miten sujui koko perheen ulkoilupäivä Linnansaaren kansallispuiston retkiluistelureitillä. Aiomme nimittäin lähteä sinne Oravista vauvoineen kaikkineen, emmekä taatusti jätä piipahtamatta lettutuvalla. 😉

Jahas, takapihalla on menossa näköjään hiihtoharjoitukset vol 2. Kyllä illalla nukuttaa.

Sini