Vappua vesiltä

Julkaistu 1.5.2016 - Pia Behm

Hauskaa Vappua Kaikille!!

Tämänkin juhlan voi viettää niin monella tapaa. Perjantai-ilta meni sosiaalisissa riennoissa. Ääneni sain mahtavan käheäksi laululla ja muutamalla savukkeella. Juhlajuomaakin tuli siemailtua, muttei niin paljoa ettei voisi unelmiaan toteuttaa. Lauantai-aamu aukeni raikkaana ja kirkkaana, unelma pikkasen pidemmästä melontaretkestä olikin kunnon ja kelin puolesta kohdillaan.

Varauduin matkaan ottamalla varuilta vaihtovaatteita, mehua ja pientä purtavaa mukaan. Katselin minua kiinnostavan reitin netistä ja arvioin matkaan käytettävän ajan.

Kello kymmeneltä starttasin kotirannasta. Kannoin kajakin rantakalliolle ja laskin varovasti veteen. On syytäkin olla varovainen, sillä laineiden kostuttama kasvava jäkälä tai levä on kuin öljyä tossun pohjan alla.  Uitin kajakkia rantaviivaa pitkin laiturille ja sujautin itseni aukkoon, aukkopeite kiinni ja muutamilla melanvedoilla käänsin nokan kohti avoimempia vesiä.

Tasaista tahtia ylläpitämällä ylitin Haapaveden. Pieni vastainen ei juurikaan menoa haitnnut, mutta täytyy myöntää että aamupäivän viileys kävi kyllä sormiin. Pidän meloessa neopren käsineitä joista on leikattu sormiosat poikki niin, että sormet ovat paljaana. Paljailla sormilla saa hyvän otteen melan varresta, mutta näin aikaisin keväällä kun vesikin on kylmää koko hanskat olisivat varmaan paremmat.

Vastarannan pikku kalliosaaret muodostavat mukavan sokkeloisen, suojaisan ja ihan näyttävänkin ympäristön. Meloin hiljalleen ja nautin suojassa auringon lämmöstä. Tutkin poukamia ja kuvailin kalliorantoja. Sympaattisin kohtaaminen retkellä oli vesirajaan aidatulla laitumella käyskentelevän lampaan kanssa. Ihmettelin vähän aikaa pienen hirsimökin ja aidan funktiota, kunnes havaitsin sen karvapalleron. Hyvin oli ruskevillainen mustakorvainen lammas maastoutunut, olisikohan ollut joku rasvahäntä sellainen, ei tavallinen lammas kumminkaan.

Vähän aikaa siinä hämmästeltiin ja jatkoin sitten matkaani, lampaan jäädessä korvat pystyssä  pureskelemaan heinää.

Kalliosaarten suojassa tuuli tyyntyi lähes kokonaan. Tuollaisessa hiljaisuudessa meloessa pistää melankin veteen vaistoimaisen varovasti, ikäänkuin ei haluaisi edes sillä rikkoa rauhaa. Tällaisena varhaisena ajankohtana, aikainen kevät, kohtuu aikainen aamupäivä on sekin hyvä puoli, ettei niitä moottoriveneitä ole liikenteessä kovin paljoa. Ei siinä mitään vaikka ihmiset ajelee, sitä vaan itse nauttii joskus tällaisesta rauhasta.

Toivottavasti mökkiläiset ei pahastu, vaikka lainasin hetken laituripaikkaa. Etsin aikani sopivaa rantautumispaikkaa, mutta kalliorannoille nouseminen on hankalampaa kuin tällaiselle laiturille. Vesi on nyt melkoisen korkealla ja aution kesämökin matala laituri suorastaan imuroi kajakin kupeeseensa. Reilun tunnin melomisen jälkeen oli jo hyvä pysähtyä. Verytellä jalkoja, kuivata aukkopeitettä auringossa, antaa kosteuden haihtua kajakin sisältä ja nauttia eväitä rantakalliolla.

Pienen veryttelyn jälkeen jatkoin matkaa rantaviivan läheisyydessä kohti Matarinsalmea. Yllätyin matkalla pariin otteeseen siitä miten kymmenien metrien etäisyydellä varsinaisesta rantaviivasta voi olla lähelle pintaa nousevia kalliomuodostelmia. Niitä ei havaitse kauempaa pintaa tarkastellessa, mutta päälle liukuessa veden väri vaihtuu tummasta vaalenruskeaksi kiven heijastaessa valoa. Veikkaisin, että kiven ja pohjan väliin jäi vettä alle metrin. Isolle moottoriveneelle nuo voi olla ikäviä yllätyksiä, reittimerkkejä on hyvä seurailla.

Kävin kuvaamassa majakan evidenssiksi siitä että Matarinsalmessa on käyty. Pienen hetken levähdin tässä ja sujuttelin sitten sivumyötäisessä kotiin. Melontaretkeen meni aikaa nelisen tuntia.

Tämä on minulle hyvää harjoitusta kesää ajatellen, osaan sitten paremmin arvioida käytettävän ajan ja voimat pidemmille melontaretkille.