Veistelyä ja vesille
Julkaistu - Pia BehmKävin reilu viikko sitten kaatamassa metsästä mahdollisimman suoran haavan. Ajatuksenani oli veistää itselleni rantautumiseen keppi, sillä ei tuo nykyinen mela tule kestämään kalliorannoilla rymyämistä. Tuossa se kepin raakile on patterin vieressä kuivunut kuorittuna.
Tänään oli aikaa ja keli näytti niin mukavalta, etten viitsinyt pidempää istuskella tietokoneen äärellä. Mielessä kävi jos ei melomaan niin rannalle. Kaivelin puukon ja hiomapaperia varastosta, kävelin rantaan pation rappusille istuskelemaan. Raaputtelin haapakepistä loputkin kuoriosat pois, veistelin toisen pään littanaksi, jotta se menisi tulevaisuudessa mukavasti kannen sidontanarujen väliin.
Itseasiassa tuo veistelykin teki hyvää, mieli lepää kun tekee jotain tavallisuudesta poikkeavaa joka vie ajatukset mukanaan.
Joku naapurin rouva käveli melontaliivien kanssa ohitse ja jäi hetkeksi juttelemaan. Hetken päästä katselin, kun hän meloi kajakillaan lähisaareen mökkiään laittelemaan. Mietin hetkisen ja kävelin sisään hakemaan melontavarusteet. Viileydestä huolimatta. Jos naapurin rouva meloo, niin melon kyllä minäkin.
Nostin kajakin kantoon ja laskin sen meidän rantakalliolta veteen. Varsinainsen melan pujotin kannen kiinnitysköysien alle. Oikea käsi ja keppi aukon takalaidalle ja pientä nojaa vasemmalla keppiin, hyvin toimii. Sujautin itseni kajakkiin ja kiinnitin aukkopeitten.
Pientä tuulen virettä. Meloin vastaiseen hetken rivakasti ja lämpö rupesi nousemaan siihen malliin, että piti ruveta löysäämään tahtia. Yllättävää miten lähtiessä voi olla niin kylmä ja pienen hetken melottua lämmin. Sopivan vaatetuksen valinta on vielä hakusillaan.
Meloin jälleen kerran kasinon saarille, ne on niin sopivan matkan päässä. Kiertelin Sulosaaren ympäri ja katselin lintuja, sorsapari, lokit nyppimässä toisiaan.
Istuin hetken ihan rauhassa ja annoin peinen tuulenvireen kuljettaa kajakkia. Auringon säteet valaisi veden läpi nätisti pohjakiviä. Kyllähän nämä sanat ja kuvat luovat viitteellistä mielikuvaa siitä, mitä mitä luonto tarjoaa. Kokonaiskuva saadan kuitenkin tuolla luonnossa liikkuessa, äänet, tuoksut ja se visuaalinen ryöppy. Kunhan vaan malttaa hetkeksi pysähtyä.
Pitänee opetella lähtemään liikkeelle aktiivisemmin ja pitäisi oppia myös pysähtymään. Useammin, tunteella. 😉
Ruususessa tehdään uusia ihmisiä
Kävin eilen viettämässä ihanan hemmotteluiltapäivän kauneuskeskus Ruususessa. Kun viime aikoina on tullut kiidettyä melkoista kyytiä paikasta toiseen, tuntui todella hyvältä pysähtyä hetkeksi ja…
Mehua pulloon ja menoksi.
Hieno Päivä. Joskus kiroan ominaisuuttani, herään lähes joka aamu auringon nousuun. Silloinkin auringon nousun aikaan, kun on pilvistä. Tämä aamu oli kuitenkin positiivinen…
Suuria tunteita Olavinlinnassa
Kun asuu Savonlinnassa ja tekee matkailujuttuja työkseen, on ihan selvää, että oopperasta muodostuu tärkeä osa elämää. Ensimmäinen oopperakokemukseni taisi olla joskus 18-vuotiaana. Muistan…
Herkuttelua Olavinlinnan kupeessa
Tänään päästiin vihdoin herkuttelemaan Olavinlinnan vieressä sijaitsevaan Linnakrouviin. Tykkään tosi paljon Linnakrouvin tunnelmasta, varmaan juuri siksi että vanhat talot ovat lähellä sydäntäni. Ja…
Hei nyt bongataan norppia
Asun Pihlajaveden saaristossa, ihan niillä tienoilla, jossa Saimaannorppa viihtyy parhaiten. Siitä huolimatta en ole eläissäni kovin montaa norppaa nähnyt. Ne harvat kerrat kun…
Porkkanasämpylät
Teen tällä samalla ohjeella välillä leipää ja välillä sämpylöitä. Kumpikin toimii yhtä hyvin. Leipä on uunissa puolisen tuntia, sämpylät hieman vähemmän aikaa. 1…