Kevään ensimmäinen melontaretki
Julkaistu - Pia BehmMaanantai oli hieman sotkuinen päivä töissä ja kotimatkalla, joskus ei vaan asiat onnistu niinkuin toivoisi. Tuli tarve rentoutua. Keli näytti tosi lupaavalta, tuuli oli tyyntynyt ja melonta oli ollut mielessä jo pari päivää. Kävelin rantaan silmäilemään mahdollisia reittejä jäälauttojen lomitse avarammille vesille.
Hyvältä näytti.
Kiiruhdin varastoon etsimään aukkopeitettä, pelastusliivejä ja melaa.

Ranta oli vielä osittain jäässä ja sopivan kajakkiin nousupaikan etsimiseen meni pikkanen tovi, mutta sekin oli oikeastaan mukavaa. Uitella kulkupeliä hiljaa heittoliinalla pitkin jään reunaa, tuli jo siinä sellainen rauhallinen fiilis.
Löysin hyvän kiven jonka päältä pujahdin aukkoon ja työntelin kajakin väljemmille vesille. Aukkopeite kiinni, kännykkäkamera valmiiksi liivin päälle ja veto.

Qanik liukui uskomattoman herkästi pitkin öljymäistä täysin tyyntä veden pintaa. Meloin sulan poikki aivan jään reunaan. Jää oli tikkuista eikä kannata kävelyä, ei siellä pienellä veneellä tai kajakillaan pääse minnekkään. Etsin kulkuväylän, josta meloin varovasti avoimemmalle vesialueelle, jäät vaan rahisi kylkiin. Hieman pelotti, sillä jos yltyy tuulemaan, paluureitti voi mennä umpeen.

Puikkelehdin vielä pienten saarten lomaan, ihailin maaston heijastumista veden peilipinnasta. Miten täydellisesti joskus voikaan heijastus toistaa maisemaa.

Suuremmalla vesialueella tuntui kuin taivas ja vesi olis yhtynyt yhdeksi ja samaksi. Aivan kuin olisi melonut avaruudessa, valoisassa sellaisessa. Miten hienoa onkaan joskus unohtaa kaikki ja herkistyä vaan nöyrästi kokemaan, miten pieni sitä ihmisenä on ja miten vaikuttava on luonto.

Luonnossa ja luonnolle on hyvä nöyrtyä, ehkä se juuri tekeekin näistä kohtaamisista tai kokemuksista arvokkaan, vielä kun tuon tietynlaisen harmonian saisi siirrettyä pysyvästi itseensä ja uskaltaa elää sen mukaan.
Terveisin kotirannasta: Veli-Matti
ps. pidemmälle ei uskaltaisi mennä, ja muutenkin tähän aikaan vuodesta olisi hyvä meloa kaverin kanssa. Ei tuolla pitkälle ui noilla kelluntaliiveilläkään, vesi on todella kylmää.
Johanna Oraksen timanttinen kesä
Yksi Savonlinnan alkukesän kohokohdista on Taidekartano Johanna Oraksen lämminhenkiset avajaiset. Jotenkin vaan tuntuu, että näistä avajaisista alkaa Savonlinnan seudun kesä. Tämän kesän avajaisia…
SaPKon matsissa
Vähän erilainen perjantai-ilta. Normaali syksyinen perjantai-iltani koostuu rantasaunasta, takkatulesta, hyvästä ruuasta ja lasillisesta punaviiniä. Enkä ihan pienillä myönnytyksillä ole valmis tätä kokonaisuutta vaihtamaan…
Mahtavaa suppailla keskellä Savonlinnaa
Mahtavaa on lähteä suppailemaan keskellä Savonlinnaa. Omaa SUP-lautaa ei tarvita, sillä Saimaan Vuokravenho vuokraa Spa Hotel Casinon rannan vuokrauspisteestä SUP-laudan ja kaikki tarvittavat…
Saimaalainen punajuuri-suppilovahverokeitto
Maistuva suppilovahveroilla höystetty punajuurikeitto. Keiton kruunaa paistettu Muhosen luomuruisleipä. Punajuurta Suppilovahveroita Porkkanoita Punasipulia Pekonia Korianteria Lihaliemikuutio + 5 dl vettä Suolaa ja pippuria…
Taiteellinen makunautinto
Savonlinnassa on tänä kesänä paljon hyviä ravintoloita, mutta voi huoletta sanoa, että Panimoravintola Huvila on savonlinnalaisten ravintoloiden aatelia. Huvilan keittiömestari Juha Karjalainen tekee ruuasta…
Hei nyt bongataan norppia
Asun Pihlajaveden saaristossa, ihan niillä tienoilla, jossa Saimaannorppa viihtyy parhaiten. Siitä huolimatta en ole eläissäni kovin montaa norppaa nähnyt. Ne harvat kerrat kun…
