Kevään ensimmäinen melontaretki
Julkaistu - Pia BehmMaanantai oli hieman sotkuinen päivä töissä ja kotimatkalla, joskus ei vaan asiat onnistu niinkuin toivoisi. Tuli tarve rentoutua. Keli näytti tosi lupaavalta, tuuli oli tyyntynyt ja melonta oli ollut mielessä jo pari päivää. Kävelin rantaan silmäilemään mahdollisia reittejä jäälauttojen lomitse avarammille vesille.
Hyvältä näytti.
Kiiruhdin varastoon etsimään aukkopeitettä, pelastusliivejä ja melaa.

Ranta oli vielä osittain jäässä ja sopivan kajakkiin nousupaikan etsimiseen meni pikkanen tovi, mutta sekin oli oikeastaan mukavaa. Uitella kulkupeliä hiljaa heittoliinalla pitkin jään reunaa, tuli jo siinä sellainen rauhallinen fiilis.
Löysin hyvän kiven jonka päältä pujahdin aukkoon ja työntelin kajakin väljemmille vesille. Aukkopeite kiinni, kännykkäkamera valmiiksi liivin päälle ja veto.

Qanik liukui uskomattoman herkästi pitkin öljymäistä täysin tyyntä veden pintaa. Meloin sulan poikki aivan jään reunaan. Jää oli tikkuista eikä kannata kävelyä, ei siellä pienellä veneellä tai kajakillaan pääse minnekkään. Etsin kulkuväylän, josta meloin varovasti avoimemmalle vesialueelle, jäät vaan rahisi kylkiin. Hieman pelotti, sillä jos yltyy tuulemaan, paluureitti voi mennä umpeen.

Puikkelehdin vielä pienten saarten lomaan, ihailin maaston heijastumista veden peilipinnasta. Miten täydellisesti joskus voikaan heijastus toistaa maisemaa.

Suuremmalla vesialueella tuntui kuin taivas ja vesi olis yhtynyt yhdeksi ja samaksi. Aivan kuin olisi melonut avaruudessa, valoisassa sellaisessa. Miten hienoa onkaan joskus unohtaa kaikki ja herkistyä vaan nöyrästi kokemaan, miten pieni sitä ihmisenä on ja miten vaikuttava on luonto.

Luonnossa ja luonnolle on hyvä nöyrtyä, ehkä se juuri tekeekin näistä kohtaamisista tai kokemuksista arvokkaan, vielä kun tuon tietynlaisen harmonian saisi siirrettyä pysyvästi itseensä ja uskaltaa elää sen mukaan.
Terveisin kotirannasta: Veli-Matti
ps. pidemmälle ei uskaltaisi mennä, ja muutenkin tähän aikaan vuodesta olisi hyvä meloa kaverin kanssa. Ei tuolla pitkälle ui noilla kelluntaliiveilläkään, vesi on todella kylmää.
Elämää Saimaan rannalla
Täällä Saimaan saaristossa kun asustelee niin jokainen päivä tuntuu vähän kuin olisi lomalla. Eihän täällä tietenkään ole mitään kaupungin houkutuksia, mutta toisaalta niihinkin…
Vilkaharju Sulkavalla on osa Saimaan Geopark aluetta
Vilkaharju on upea noin neljän kilometrin mittainen harju vain viiden kilometrin päässä Sulkavan kirkonkylän keskustasta. Vilkaharju on osa Saimaan Geopark aluetta. Kauniita järvimaisemia ja…
Casino Tower – elämyksellistä elämää ja lomaa Saimaan rannalla
Haluaisitko asua tai viettää lomaa Suomen upeimman kesäkaupungin keskustassa, sinisenä kimaltelevan Saimaan rannalla? Aamuauringon säteet herättävät sinut hellästi, ja kun avaat silmät, siintää…
Keskustan komein takkahuone?
Ihan uskomatonta, että ihminen on asunut melkein koko ikänsä Savonlinnassa, eikä ole tiennyt mitään Casinon uskomattoman komeasta takkahuoneesta. Tai ehkä tarkemmin sanottuna takkahuoneesta,…
Herkuttele paikallisella kalalla
Järvien ympäröimän Savonlinnan suosituin raaka-aine lienee muikku. Paistettua muikkua löytyy ainakin kesäaikana lähes jokaisesta ravintolasta. Oma vieno haaveni on, että muikkua opittaisi käyttämään…
Sadas postaus
Tämä on Parasta Savonlinnassa -blogin sadas postaus. Blogi on nähnyt päivänvalon melko tarkkaan kolme kuukautta sitten eli tarinaa on syntynyt aika hyvällä tahdilla….
