Kevään ensimmäinen melontaretki
Julkaistu - Pia BehmMaanantai oli hieman sotkuinen päivä töissä ja kotimatkalla, joskus ei vaan asiat onnistu niinkuin toivoisi. Tuli tarve rentoutua. Keli näytti tosi lupaavalta, tuuli oli tyyntynyt ja melonta oli ollut mielessä jo pari päivää. Kävelin rantaan silmäilemään mahdollisia reittejä jäälauttojen lomitse avarammille vesille.
Hyvältä näytti.
Kiiruhdin varastoon etsimään aukkopeitettä, pelastusliivejä ja melaa.
Ranta oli vielä osittain jäässä ja sopivan kajakkiin nousupaikan etsimiseen meni pikkanen tovi, mutta sekin oli oikeastaan mukavaa. Uitella kulkupeliä hiljaa heittoliinalla pitkin jään reunaa, tuli jo siinä sellainen rauhallinen fiilis.
Löysin hyvän kiven jonka päältä pujahdin aukkoon ja työntelin kajakin väljemmille vesille. Aukkopeite kiinni, kännykkäkamera valmiiksi liivin päälle ja veto.
Qanik liukui uskomattoman herkästi pitkin öljymäistä täysin tyyntä veden pintaa. Meloin sulan poikki aivan jään reunaan. Jää oli tikkuista eikä kannata kävelyä, ei siellä pienellä veneellä tai kajakillaan pääse minnekkään. Etsin kulkuväylän, josta meloin varovasti avoimemmalle vesialueelle, jäät vaan rahisi kylkiin. Hieman pelotti, sillä jos yltyy tuulemaan, paluureitti voi mennä umpeen.
Puikkelehdin vielä pienten saarten lomaan, ihailin maaston heijastumista veden peilipinnasta. Miten täydellisesti joskus voikaan heijastus toistaa maisemaa.
Suuremmalla vesialueella tuntui kuin taivas ja vesi olis yhtynyt yhdeksi ja samaksi. Aivan kuin olisi melonut avaruudessa, valoisassa sellaisessa. Miten hienoa onkaan joskus unohtaa kaikki ja herkistyä vaan nöyrästi kokemaan, miten pieni sitä ihmisenä on ja miten vaikuttava on luonto.
Luonnossa ja luonnolle on hyvä nöyrtyä, ehkä se juuri tekeekin näistä kohtaamisista tai kokemuksista arvokkaan, vielä kun tuon tietynlaisen harmonian saisi siirrettyä pysyvästi itseensä ja uskaltaa elää sen mukaan.
Terveisin kotirannasta: Veli-Matti
ps. pidemmälle ei uskaltaisi mennä, ja muutenkin tähän aikaan vuodesta olisi hyvä meloa kaverin kanssa. Ei tuolla pitkälle ui noilla kelluntaliiveilläkään, vesi on todella kylmää.
Kalakukko – savolaisen peruseväs
Kyllä kalakukoissa vaan on eroja, ja tietty kalakukon syöjissäkin. Itse tykkään siitä, että kukossa on ohut rapsakka kuori ja paljon sekä lihaa että…
Jännittäviä hetkiä Sahanlahden pakopelihuoneessa
Seisomme jännittyneinä Sahalanlahden museon tiloissa ja kuuntelemme tarkalla korvalla opastusta tulevaa seikkailua varten. Yhtäkkiä puhelin soi. Tuijotan puhelinta ihmeissäni, mutta pakkohan siihen on…
Anna ammattilaisen auttaa
Oman talon rakentaminen on usein ainutkertainen juttu. Ja jos ei ole alan ammattilainen, ei voi mitenkään edes tietää kaikista mahdollisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista….
Kurkistus savonlinnalaisten pikkujoulumuotiin
Ollaan kuvattu tällä ja viime viikolla Muotitalo Pukin valloittavaa pikkujoulumuotia. Päätettiin tällä kertaa kysyä malleiksi Muotitalon vakioasiakkaita. Ja olipas tosi kiva, että jokainen…
Työpaikka Saimaan saaristossa
Saimaan saaristo on mitä mainioin paikka työntekoon. Yhteydet pelaavat hyvin, eikä lähietäisyydellä ole liiemmälti häiriötekijöitä, jos nyt liian kauniita maisemia ei oteta lukuun….
Lammasta ja tatteja paistinkivellä
Ostettiin viime syksynä sellainen kivi, jota lämmitetään puoli tuntia 250 asteisessa uunissa. Sen jälkeen kivi nostetaan kahden pienen tulen päälle niin että se…