Mehua pulloon ja menoksi.
Julkaistu - Pia BehmHieno Päivä.
Joskus kiroan ominaisuuttani, herään lähes joka aamu auringon nousuun. Silloinkin auringon nousun aikaan, kun on pilvistä. Tämä aamu oli kuitenkin positiivinen yllätys, pikkupakkanen, aurinkoa ja vielä lunta maassa. Nousin ylös ja selailin hetken tietokoneelta lähialueen soiden karttoja, sillä niillä vielä lunta riittää. Ojittamaton, pikku lampien ja harjujen ympäröimä Kaijansuo vaikutti lupaavalta.
Tein pikaisesti eväsleivät ja mehua pulloon, pullo reppuun ja varastosta kaivelin jo kesäsäilöön sijoitetut lumikengät sauvoineen. Ajelin sitten itäpuolelle kaupunkia ja Varpalan suuntaan, sieltä käännyin Makkolan tielle ja löysin sopivan parkkipaikan Vehkalammen ja suuren Herajärven väliseltä kannakselta.
Heitin repun selkään ja aloitin pikku retkeni Vehkalammen jäältä.

Tiivistä pakkaslunta löytyi vielä jäältä ihan metsän rajasta, metsästä ja suolta. Suolta enemmän, sillä puusto varmaan varjostaa sen verran ettei lumi sula. En oikein muuta selitystä keksi, koska jäällä sitä ei ole, eikä myöskään harjulla.

Suolla olikin sitten rauhallista ja uskomattoman lämmintä, ainoat havaitsemani eläimet olivat ylitse lentävä joutsen pari. Otin kuvankin, mutten viitsi laittaa sitä tähän sillä kännykkäkameran tarkkuus ei tuolle matkalle riitä. Kävelin suon ympäri ja pysähdyin harjulle ottamaan hetkeksi aurinkoa, kuuntelemaan luonnon ääniä ja syömään eväitä.
Mietin siinä hetken rauhoituttuani, että miksi minä hätäilen niin paljon. Lähdönkin olisi voinut tehdä samanlaisella tyyneydellä tai rauhalla mitä nautin eväitäni. Mutta siinä minulla on varmaan opettelemista. Oppia Rauhoittumaan. Oppia luottamaan että asiat eivät karkaa. 😉

Paluumatkalla otin lumikengät pois jaloista ja kävelin vielä lumista polkua myöten. Tuumailin samalla että tällaisella hangenkelillä ne pitävät niin paljon ääntä, että jos siellä joku eläin on lähistöllä, niin viimeistään tuon metelin vuoksi pysyvät piilossa. Odotan itseasiassa jo pidemmälle menevää kevättä, kuivia polkuja ja kuivuvaa metsää. On mukava taas pakata tavarat rinkkaan ja mennä vaikka metsään yöksi.
Kalakukko – savolaisen peruseväs
Kyllä kalakukoissa vaan on eroja, ja tietty kalakukon syöjissäkin. Itse tykkään siitä, että kukossa on ohut rapsakka kuori ja paljon sekä lihaa että…
Linnakrouvin elämykset
Käytiin eilen Linnakrouvissa syömässä. Pöytä oli varattu jo hyvän aikaa sitten, sillä tiesin että Jyrki Anttila esiintyisi ruokailun lomassa. Minusta on upeata, että…
Kauniina kesään – Adelainin kautta
Jos aika ei riitä auringonottoon ennen loman alkua, kannattaa Savonlinnan loma aloittaa kauneushoitola Adelainista. Talven kelmeä iho muuttuu hetkessä kauniin päivettyneeksi rusketussuihkussa, ja…
Kiinnostavia veneilykohteita Savonlinnan seudulla
Savonlinna on Saimaan veneilyn upea solmukohta. Valloittavien vesien ja sokkeloisten saaristojen katveesta löytyy paljon mielenkiintoisia ja kauniita käyntikohteita. Tässä vinkiksi muutama. Kongonsaaren luolat…
Jokainen asiakas vie mukanaan
Tuntuuko elämänrytmi välillä turhankin kiireiseltä? Haaveiletko koskaan asuvasi järven rannalla, kaupungin keskustassa? Entäs jos tekisit niin kuin Anne ja Ari-Pekka Mäkinen tekivät? Usean Keski-Euroopassa…
Taiteellinen makunautinto
Savonlinnassa on tänä kesänä paljon hyviä ravintoloita, mutta voi huoletta sanoa, että Panimoravintola Huvila on savonlinnalaisten ravintoloiden aatelia. Huvilan keittiömestari Juha Karjalainen tekee ruuasta…
