Elämää 50-luvulla
Julkaistu - Pia BehmKävin eilen tutustumassa Metsämuseo Luston uuteen Maa, metsät, tehtaat -näyttelyyn. Näyttely on mukava lisä Luston muille näyttelyille, jotka tekevät suomalaisen elämän käänteitä tutuksi kävijöille. Minusta Lustoa voisi yhtä hyvin kutsua suomalaisuuden museoksi kuin metsämuseoksi. Niin mukavasti näyttelyissä on kuvattu Suomen ja suomalaisten elämää historian saatossa. Toki sitä metsääkin, onhan metsä ollut ja on edelleen merkittävä osa Suomea.
Maa, metsät, tehtaat -näyttely keskittyy sotien jälkeiseen 50-lukuun, aikaan jolloin toivuttiin sodasta ja maa alkoi pikku hiljaa uudistua. En tiedä johtuuko katsojasta, mutta itse koen, että näyttelysssä tuodaan vahvasti esille juuri naisten roolia tuona aikana. Tai ehkä naisiin liittyvät asiat on tuotu esille jotenkin erityisen kiinnostavasti. Erityisesti jäi mieleen eräs kuvateksi: ”tyttö tuli, tyhjä tuli”. Toisalta kuitenkin tyttölapsia haluttiin, koska pitihän jonkun tehdä ne kotityöt.

Kodista huolehtiminen oli 50-luvun ihannerouvalle kuin mikä tahansa ammatti, jota varten valistusjärjestöt jakelivat neuvojaan. Kodista tuli suoritus. Näyttelyssä on myös muistelunurkka, jossa voi istahtaa mukavasti nojatuoliin ja kuunnella ja katsella ihmisten muisteluja 50-luvulta. Eräs rouva muistelee kuinka yksinäistä naisten elämä 50-luvulla oli. Lapset ja kodista huolehtiminen sitoivat neljän seinän sisään, eikä huvituksia juuri ollut.
Naisten housujen käyttö yleistyi sota-aikana. Vastareaktiona 50-luvulla naisten pukeutumisessa korostui naisellisuus, huoliteltu ulkonäkö ja muodollisuus. Elegantin kotiäidin vyötärö oli kapea hameen helman hulmutessa leveänä.
Säännöstelyä 50-luvun tapaan
Ennen talvisotaa käyttöönotettuja ostokortteja käytettiin vielä 50-luvun alussa. Kahvin säännöstely jatkui vuoteen 1954 saakka. Enimmillään käytössä oli 51 erilaista ostokorttia, ja niitä painettiin säännöstelykaudella lähes 780 miljoonaa kappaletta.
50-luvulla oli käytössä myös viinakortti, johon merkittiin tehdyt ostokset. Liian runsaista ostoksista tuli torut viinakaupan henkilökunnalle ja ostajan kortti saattoi joutua kuivumaan.
Ajankuvaa puuceen seinillä
Yksi näyttelyn kiinnostavimmista kohteista on varmasti perinteinen puucee, joka on vuorattu lehtien kansilla ja artikkeleilla. Mistäpä saisi parhaiten kuvan kulloisenkin ajanjakson trendeistä ja ilmiöistä kuin lehtikuvista ja otsikoista.

Mutta hei, en kerro enempää. Käykää itse tutustumassa. Tykkäätte varmasti.
Yhteistyössä: Metsämuseo Lusto
Älä puhu huomisesta
Kiireisen heinäkuun jälkeen on hyvä pysähtyä muistelemaan kesää. Kesä on ollut meidän perheessä taas työntäyteinen, kuten se nyt matkailualla työskentelevällä tuppaa kesäisin näillä…
Metsä elää Lustossa
Yksi Savonlinnan ympärivuotisista suosikkikohteistani on Metsämuseo Lusto. Luston näyttelyt ja kokoelmat kertovat monipuolisesti metsästä ja metsän merkityksestä suomalaisten elämässä. Näkemistä ja kokemista on niin…
Täydellinen hiljaisuus Kolovedellä
Melonta on yksi kesän suosikkipuuhistani. Itse asiassa aloitetaan usein melontakausi jo aikaisin keväällä, jäiden seassa, siksi hauskaa puuhaa se on. Kun asustelee järven…
Kulttuuria ja kuohuvaa kansallismaisemassa
Me olemme tänä kesänä toteuttaneet ystävien kanssa Unelmapäivä Saimaalla -projektia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen saa suunnitella itselleen unelmiensa päivän Saimaalla, ja…
Opastetut veneretket
Eihän sille mitään voi, mutta Savonlinnassa on vaan pakko päästä kesäaikaan vesille. Toiset tykkäävät meloa, toiset soudella ja kolmannet ihailla välkehtivää Saimaata risteilylaivan…
Kudontaretriitti Saimaan rannalla
Oletko kuullut koskaan kudontaretriitistä? Älä välitä, en minäkään ennen eilistä. Mutta heti kun kuulin mistä on kyse, innostuin asiasta aivan valtavasti. Ajattele vaikka,…
Tunnelmallinen veneretki Saimaan saaristoon
Valtava kalasääsken pesä ilmestyy näkyviin heti kun ylitämme kansallipuiston rajan. Emo kaartelee huolehtivasti pesän yläpuolella. Kuikat sukeltelevat vähän kauempana, ne eivät päästä ihmistä…
Oopperakesä on avattu
”Arvoisa yleisö, esitys alkaa hetken kuluttua”. Näihin Aarno Cronvallin niin tuttuihin sanoihin tiivistyy oopperakesän avaus. Istumme Olavinlinnan takarivillä ja odotamme malttamattomina Otellon kenraalin…