Mehua pulloon ja menoksi.

Julkaistu -

Hieno Päivä.

Joskus kiroan ominaisuuttani, herään lähes joka aamu auringon nousuun. Silloinkin auringon nousun aikaan, kun on pilvistä. Tämä aamu oli kuitenkin positiivinen yllätys, pikkupakkanen, aurinkoa ja vielä lunta maassa. Nousin ylös ja selailin hetken tietokoneelta lähialueen soiden karttoja, sillä niillä vielä lunta riittää.  Ojittamaton, pikku lampien ja harjujen ympäröimä Kaijansuo vaikutti lupaavalta.

Tein pikaisesti eväsleivät ja mehua pulloon, pullo reppuun ja varastosta kaivelin jo kesäsäilöön sijoitetut lumikengät sauvoineen. Ajelin sitten itäpuolelle kaupunkia ja Varpalan suuntaan, sieltä käännyin Makkolan tielle ja löysin sopivan parkkipaikan Vehkalammen ja suuren Herajärven väliseltä kannakselta.

Heitin repun selkään ja aloitin pikku retkeni Vehkalammen jäältä.

Järvi_pysty_Kaijansuo_copy2

Tiivistä pakkaslunta löytyi vielä jäältä ihan metsän rajasta, metsästä ja suolta. Suolta enemmän, sillä puusto varmaan varjostaa sen verran ettei lumi sula. En oikein muuta selitystä keksi, koska jäällä sitä ei ole, eikä myöskään harjulla.

Kaijansuo_Pysty_copy2

Suolla olikin sitten rauhallista ja uskomattoman lämmintä, ainoat havaitsemani eläimet olivat ylitse lentävä joutsen pari. Otin kuvankin, mutten viitsi laittaa sitä tähän sillä kännykkäkameran tarkkuus ei tuolle matkalle riitä. Kävelin suon ympäri ja pysähdyin harjulle ottamaan hetkeksi aurinkoa, kuuntelemaan luonnon ääniä ja syömään eväitä.

Mietin siinä hetken rauhoituttuani, että miksi minä hätäilen niin paljon. Lähdönkin olisi voinut tehdä samanlaisella tyyneydellä tai rauhalla mitä nautin eväitäni. Mutta siinä minulla on varmaan opettelemista. Oppia Rauhoittumaan. Oppia luottamaan että asiat eivät karkaa. 😉

Eväät_pysty_copy3

Paluumatkalla otin lumikengät pois jaloista ja kävelin vielä lumista polkua myöten. Tuumailin samalla että tällaisella hangenkelillä ne pitävät niin paljon ääntä, että jos siellä joku eläin on lähistöllä, niin viimeistään tuon metelin vuoksi pysyvät piilossa.  Odotan itseasiassa jo pidemmälle menevää kevättä, kuivia polkuja ja kuivuvaa metsää. On mukava taas pakata tavarat rinkkaan ja mennä vaikka metsään yöksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Savonlinna

Vuosi Saimaalla -kirja nyt myynnissä

Savonlinnassa, Pihlajaveden saaristossa kuvattu ja tehty Vuosi Saimaalla -kirja on nyt ilmestynyt. Vuosi Saimaalla on tekijöiden tarina Saimaasta, jokapäiväisestä elämästä tämän upean ja monisäikeisen…

Näytä lisää
Savonlinna

Metsä elää Lustossa

Yksi Savonlinnan ympärivuotisista suosikkikohteistani on Metsämuseo Lusto. Luston näyttelyt ja kokoelmat kertovat monipuolisesti metsästä ja metsän merkityksestä suomalaisten elämässä. Näkemistä ja kokemista on niin…

Näytä lisää
Savonlinna

Työpaikka Saimaan saaristossa

Saimaan saaristo on mitä mainioin paikka työntekoon. Yhteydet pelaavat hyvin, eikä lähietäisyydellä ole liiemmälti häiriötekijöitä, jos nyt liian kauniita maisemia ei oteta lukuun….

Näytä lisää
Savonlinna

Hyvää mieltä ja estetiikkaa Loikansaaressa

Kodikkuus, lämpö, perinteet ja aito välittäminen. Niistä syntyy Loikansaaren Lomamökkien sielu. Mitä lähemmäksi Loikansaarta pääsen, sitä suuremman lämmön tunnen. Tunne alkaa siitä kun…

Näytä lisää

Mehukas saslik

Eilen tehtiin pitkästä aika saslikia. Saslikin ohjeita on varmasti yhtä monta kuin tekijääkin, ja itsekin on tullut kokeiltua monenlaista reseptiä. Löysin sattumalta lähikaupasta…

Näytä lisää
Savonlinna

Veneilemässä Pihlajavedellä

Aurinkoa, ystäviä, hyvää ruokaa ja veneretki sokkeloisessa Pihlajaveden saaristossa. Näistä sitä on kuulkaa hyvä päivä tehty. Sain alkukesästä syntymäpäivälahjaksi veneretken täydellä ylläpidolla, ja…

Näytä lisää