SaPKon matsissa

Julkaistu 26.9.2015 - Pia Behm

Vähän erilainen perjantai-ilta. Normaali syksyinen perjantai-iltani koostuu rantasaunasta, takkatulesta, hyvästä ruuasta ja lasillisesta punaviiniä. Enkä ihan pienillä myönnytyksillä ole valmis tätä kokonaisuutta vaihtamaan mihinkään. Eilen huomasin kuitenkin erilaisten käänteidän jälkeen istuvani Talvisalon jäähallissa katsomassa SaPKo-Jokipojat matsia.

Edellisen kerran olen käynyt SaPKon pelissä varmasti yli kymmenen vuotta sitten. Silloin jonkun jääkiekon MM-kisamatkan jälkeen ja muistelen hämmästelleeni peliä, joka näytti siltä että joku on unohtanut hidastusnappulan päälle. Ehkä juuri tästä johtuen olen suhtautunut tähän saakka hieman nihkeästi ajatukseen Mestis-kiekosta. Tällä kertaa yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä pelissä oli kivasti vauhtia ja se oli varsin viihdyttävää katseltavaa. En sitten tiedä olenko minä hidastunut vai onko Mestiksen meno kiihtynyt kymmenessä vuodessa.

Talvisalossa oli mukavasti porukkaa, mutta kyllä meistä savonlinnalaisista saisi lähteä vähän enemmän ääntä ja reippaampaa kannustusta. Kourallinen joensuulaisia kannattajia hoiti Jokipoikien kannustuksen niin mallikkaasti että he suorastaan hallitsivat katsomoa. Joensuulaiset saivat aikaan ihan mahtavan meiningin rummulla ja hyvällä yhteishengellä. Savolaista yhteishenkeä jäin oikeasti kaipaamaan, onhan SaPKo perinteinen seura ja merkittävä Savonlinnan ylpeys. Kyllä meidän pitäisi sitä ilolla ja suurella tunteella jaksaa kannustaa. Mistä löytyisi se Mie, Myö, SaPKo -henki?

Kaikkinensa ottelutapahtuma oli varsin viihdyttävä. Erikoiskiitos sille, joka valitsee pelissä soitettavan musiikin. Meinasi ihan tanssijalka käydä vipattamaan. Tällaiseen musiikkiin kun saisi vielä yhdistettyä kunnon kotijoukkueen kannustuksen niin kyllä olisi Talvisalossa tunnelmaa.

Väliajalla käväistiin klubilla iltapalalla ja kahvilla. Tosi kiva että otteluihin on järjestetty myös tällainen mahdollisuus, vaikka näytti siltä että yläkerran baaritkin on laitettu hyvään kuntoon. Pitää kyllä nostaa hattua, että talkooporukka jaksaa pitää palvelut hyvällä mallilla.

Ai niin ja siitä pelistä. Innostuin jotenkin fiilistelemään kokonaisuutta ja itse peli jäi välillä vähän huonolle huomiolle. SaPKo hävisi lopulta 1 – 5, mikä on tietenkin harmillista. Minusta SaPKon valmentaja Pasi Räsänen totesi osuvasti pelin jälkeen: ”kaverit jotka tekee yhdessä voittaa pelin”. Tämä on hyvä ohjenuora sekä pelaajille että katsomoon.

Mutta viihdettähän tämä on, ja oikein hyvää sellaista. Voi olla että minut löytää Talvisalon lehtereiltä toisenkin kerran. Tule sinäkin, saat yllättyä positiivisesti. Ja jos joku on yhtään miettinyt SaPKo fan clubin perustamista niin minusta sille olisi nyt todella tilausta. Eikä pari tanssityttöäkään katsomossa pahaa tekisi.