Savonlinnan Oopperajuhlat – mihin oopperaan tänä kesänä?

Julkaistu 24.4.2017 - Pia Behm

Savonlinnan tuleva oopperakesä tarjoaa tuttuun tapaan monipuolisen kattauksen oopperan helmiä. Luvassa on mm. loistokasta laulua, mahtavia kuorokohtauksia, kiehtovaa draamaa ja järjetöntä rakkautta. On maailman kuuluisinta korvamatoa, lähes sata vuotta sitten edellisen kerran Suomessa esitetty ooppera ja paljon muuta mielenkiintoista. Suosikkioopperan valinta ei ole siis tänäkään kesänä helppo. Niinpä tein päätöstä helpottamaan lyhyen koosteen viidestä oopperasta. Sitä ennen kuitenkin Teatro Real Madridin taiteellisen johtajan Joan Mataboschin kauniit sanat Savonlinnasta ja Savonlinnan Oopperajuhlista.

”Savonlinna on yksi maailman taianomaisista paikoista ja Oopperajuhlat ovat kehittyneet alallaan malliesimerkiksi maailmassa. Meille on suuri kunnia päästä esiintymään festivaalille ja uskon että siitä tulee miellyttävä kokemus niin orkesterille, solisteille kuin tekniikasta vastaaville ihmisille meillä. Ja ehdottomasti myös savonlinnalaisyleisölle, sillä heillä on nyt mahdollisuus tutustua yhteen Euroopan tämän hetken parhaista oopperataloista.”

– Joan Matabosch – 

Vinzenco Bellinin Puritaanit – loistokasta laulua

Puritaanit on Bellinin laulullisesti loistokkain ooppera, todellinen bel canton eli ”kauniin laulun” mestariteos. Puritaanit tunnetaan erittäin vaativana oopperana, sillä vain harvat laulajat pystyvät nousemaan sen asettamien vokaalisten vaatimusten tasalle.

Puritaanit sijoittuu 1600-luvun Englantiin sisällissodan aikana, Oliver Cromwellin johtamien puritaanien ja kuningasvallan kannattajien keskelle. Historiallinen tilanne luo kuitenkin lähinnä taustan tapahtumille, pääpaino on Elviran ja Arturon vaikeasti toteutuvassa rakkaustarinassa.

”Kaiverra päähäsi timantinkovin kirjaimin: musiikkidraaman täytyy vuodattaa kyyneliä, herättää kauhua, saada ihmisiä kuolemaan.”

– Vinzenco Bellini libretistilleen – 

Pjotr Tšaikovskin Jolanta – kätkettyä dramatiikkaa

Tšaikovskin viimeinen ooppera Jolanta ja hänen viimeinen balettinsa Pähkinänsärkijä tilattiin säveltäjältä yhtä aikaa ja myös esitettiin ensimmäistä kertaa samana iltana joulukuussa 1892. Molemmat teokset kohtaavat uudelleen tänä kesänä Olavinlinnan lavalla versiossa, jossa säveltäjän baletistaan tekemä sinfoninen sarja johdattaa katsojat oopperan satumaiseen mielenmaisemaan.

Jolantaa esitettiin tiettävästi edellisen kerran Suomessa vuosina 1917-1919. Oskar Merikannon johtaman tuotannon ensi-ilta oli 28.11.1917, vain reilu viikko ennen Suomen itsenäisyysjulistusta.

”Jolanta on mielikuvituksellinen satu, jossa on vakava perimmäinen ajatus. Sen filosofinen sisältö on nykypäivänä hyvin selkeä ja kirkas. Kaikessa naiiviudessaan oopperaan sisältyy valtavaa kätkettyä dramatiikkaa.”

– Ohjaaja Sergei Ženovatš – 

Aulis Sallisen Kullervo – koston ja veritekojen maailma

Edellisen kerran Kullervo nähtiin Olavinlinnassa kolme vuotta sitten. Kullervon ohjaaja Kari Heiskanen vakuuttaa että tämän Aulis Sallisen synkän draaman uusi tuleminen Olavinlinnassa ei todellakaan ole pelkkä uusinta.

– Minusta ei ole mitään järkeä tehdä rekonstruktiota ja imitaatiota omasta työstäni. Yritän aina katsoa sitä uusin silmin ja löytää siitä uusia puolia. Se on minulla tämän työn kiihoke ja käyttövoima, Heiskanen sanoo.

Kullervo on traaginen tarina siitä kuinka viha synnyttää lisää vihaa, kaikkialla, yhtä hyvin myyttisessä alkusuomalaisessa maailmassa kuin modernissa suurkaupungissa. Kullervon elämä sujuu koston ja veritekojen merkitsemänä. Täysin toivoton Kullervon maailma on kuitenkaan ole. Siihen tuo valoa ennen muuta aina yhtä pyyteetön äidinrakkaus. Sallinen on todennut että tarina ei olisi kertomisen arvoinen, jos siinä ei olisi yhtä laulua ylitse muiden. Tässä teoksessa se on Kullervon äidin teema, syvällä kullanvärillä kirjailtu.

”Vaikka teos on julma, siinä on myös hyvin paljon lohduttavia asioita ja rakkautta pahuuden vastavoimana. Maailman kylmyyden pitää kuitenkin tuntua, sillä tämä aika pakottaa meidät katsomaan peiliin ja pohtimaan arvojamme ja niiden perustaa.”

– Ohjaaja Kari Heiskanen – 

Wolfgang Amadeus Mozartin Ryöstö seraljista – herkullisia henkilöhahmoja

Ryöstö seraljista on turkkilaiseen ympäristöön sijoittuva pelastusooppera, jossa espanjalainen aatelismies yrittää saada seraljiin joutuneen morsiamensa vapaaksi. Lajiltaan se on Singspiel eli puhetta ja itsenäisiä musiikkinumeroita yhdistävä ooppera.

Oopperan karakteristisin hahmo on seraljin vartija Osmin, joka on yksi oopperakirjallisuuden herkullisimmista koomisista bassorooleista. Tänä kesänä Osminin roolin tekevät suomalaiset bassot Jyrki Korhonen ja Petri Lindroos.

”Teoksen viritys on maanläheinen ja positiivinen. Mozart on tehnyt sen wieniläiselle yleisölle, joka rakastaa eksotiikkaa ja värikylläistä viihdykettä. Mutta sen toinen taso, henkilöiden emotionaalinen labyrintti on sitten ihan eri asia.”

– Ohjaaja Katariina Lahti –

Giuseppe Verdin Rigoletto – italialaista tunteenpaloa ja dramatiikkaa

Mantovan Herttuan turmeltunut hovi elää rietastellen. Hovinarri Rigoletton pilkkaama Kreivi Monterone syyttää Herttuaa tyttärensä häpäisemisestä ja langettaa narrin ylle kirouksen. Rigoletto joutuu kokemaan oman tyttärensä kautta, kuinka kirous käy toteen karmeimmalla mahdollisella tavalla. Verdi maalaa esiin kuvan kokonaisesta moraalittoman johtajan hallitsemasta maailmasta, jossa inhimilliset suhteet ovat vääristyneet.

Rigoletton kolmannen näytöksen alussa kuullaan Mantovan herttuan canzone “La donna è mobile qual piuma al vento…” eli ”Nainen on häilyvä kuin höyhen tuulessa…”. Tenoriaaria on osoittautunut vuosikymmenten saatossa yhdeksi oopperaohjelmiston tarttuvimmista korvamadoista.

 “Rigoletto on upea tarina; sen libretto, juoni ja musiikki muodostavat hienon kokonaistaideteoksen. Jos haluaa päästä kokemaan italialaista tunteenpaloa ja dramatiikkaa, upeita musiikkinumeroita ja näyttävää laulamista, Rigoletto on juuri oikea ooppera.”

– Gildan roolin esittävä Tuuli Takala – 

Mitä mieltä sinä olet, mihin oopperaan kannattaa tänä kesänä suunnata askeleensa?