Oopperakesä on avattu

Julkaistu 10.7.2016 - Pia Behm

“Arvoisa yleisö, esitys alkaa hetken kuluttua”. Näihin Aarno Cronvallin niin tuttuihin sanoihin tiivistyy oopperakesän avaus. Istumme Olavinlinnan takarivillä ja odotamme malttamattomina Otellon kenraalin alkamista. Orkesterin ensitahdit kajahtavat ilmoille, ja upea oopperakuoro pääsee heti näyttämään kyntensä. Otan paremman asennon ja keskityn seuraavaksi pariksi tunniksi Otellon traagiseen tarinaan. Miehen, joka on suuri ja arvostettu sankari, miehen, jolla on kaikkien kahdehtima vaimo, miehen, jolla on kaikki menestyksen eväät käsissään, mutta jonka elämä hajoaa pieniksi pirstaleiksi suoraan silmieni edessä.

Otellossa tunteiden kirjo on laaja. Tragedian taustapirun Jagon juonittelut herättävät iljetystä ja ärsytystä, Otellon vaimo Desdemona on todella koskettava kaikessa hyvyydessään ja pyyteettömässä rakkaudessaan. Vaikuttavimmat kuorokohtaukset saavat vedet silmiin. Katsoja elää vahvasti mukana Otellon kärsimyksissä.

Otellon henkilöhahmoihin kannattaa tutustua jo ennakkoon. Erityisesti kaikkia naruja käsissään pitävä Jago on kaikessa pahuudessaan kiinnostava tapaus. Otellon teosesittelyjä pitävä Minna Lindgren toteaa osuvasti Kauppalehden kolumnissaan: “Jago on manipulaation mestari, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän ei ole koskaan vastenmielinen, vaan älykäs ja charmantti, kuten luonnehäiriöön kuuluu”. Koko artikkeli löytyy Kauppalehdestä.

Elämyksiä hakemassa

Pohdimme väliajalla seuralaiseni kanssa suhtautumistamme oopperaan. Periaatteessa voisi sanoa, että emme kumpikaan ymmärrä oopperasta tyylilajina juuri mitään. Nautimme näkemästämme ja arvioimme oopperan hyvyyden tai huonouden ihan pelkästään siitä syntyvän tunteen perusteella. Tunne voi olla iloa, liikutusta tai jopa inhotusta, mutta se tunne täytyy syntyä. Jos sitä ei synny, on ooppera yhdentekevä. Tärkeintä on kuitenkin se, että ei tarvitse olla ooppera-asiantuntija tai oopperafani nauttiakseen upeista esityksistä. Oopperalle kannattaa antaa mahdollisuus, vaikka ei varsinainen oopperan ystävä olisikaan. Virittää kaikki aistinsa äärimmilleen ja antaa musiikin ja ainutlaatuisen tunnelman viedä. Edeltä käsin ei voi koskaan tietää, mikä lopullinen vaikutus on. Jos ei tykkää, niin minusta sekin on ihan ok. Mutta kokeilla kannattaa.

Omalta osaltani Otellon tarina jatkuu. Sain nämä Otellon kenraaliliput hieman yllätyksenä, ja minulla on vielä liput 19.7. saman oopperan esitykseen. On todella mielenkiintoista nähdä kuinka ooppera kasvaa näiden parin viikon aikana. Onko Jago vieläkin inhottavampi tai Desdemonan kohtalo vieläkin koskettavampi? Varmaa on vain se, että kyyneliltä ei voi välttyä toisellakaan kerralla, siksi syvälle luihin ja ytimiin Otellon tarina kaivautuu. Ja toisaalta tiedän, että kun menee katsomaan toisen kerran saman esityksen, löytää sieltä taas jotain aivan uusia ulottuvuuksia. Sellaisia, joita ei ensimmäisellä kerralla edes huomannut.

Lue lisää Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmasta ja varaa liput verkkokaupasta.

Lue myös viisi vinkkiä onnistuneeseen oopperavisiittiin.